torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyn parhaat pihapelit



Tämän syksyn ulkoliikuntatunneilla ollaan menty "ysäri-teemalla" eli niitä pelejä, joita olen itsekin lapsena pelannut. Pekingin mysteeri on yksi niitä lautapelejä, joita olen kotona pelannut vanhempieni kanssa paljon. Päätin siirtää Pekingin mysteerin ulos suunnistusjaksoon.


Rasteina metsässä olivat Pekingin mysteeristä tutut pesula, jadepalatsi, jalokiviliike jne. ja siellä liikkeenhoitajat antoivat oppilaille oman johtolankansa syyllisestä. Kopioin pelilaudan kuvat rastikorteiksi, jotka laminoin. Henkilön antaman vihjeen kirjoitan jokaisella pelikerralla korttiin permanent-tussilla (joka lähtee kätevästi käsidesillä pois pelin jälkeen).

                                         

Ennen pelin alkua oppilaat kuulevat rikosmysteerin, jota he lähtevät selvittämään. Oppilaat suunnistavat rastilta toiselle valistemassaan järjestyksessä. Jokaiselta rastilta saa vihjeen tai ei saa, jollei henkilö nähnyt syyllistä. Temppelissä oleva viisas tietäjä kertoo, mikäli joku todistajista valehtelee. Pelilaudalla pelattavassa versiossa temppelissä Viisaan tietäjän versio on kirjoitettu peilikuvakirjoituksella ja se ratkaistaan peilin avulla. Tätä elementtiä en vielä lisännyt peliin. Ehkäpä laminoituun rastikorttiin pitää liittää muovitasku, johon vihjekortin voi laittaa sekä pieni peili vihjeen lukemista varten. Tämä on kuitenkin vielä työn alla.


  

Omille oppilailleni Pekingin mysteeri oli ensimmäinen pidempi kokonaisena suunnistusratana toteutettu suunnistusharjoitus. Espoon Pirttimäen ulkoilualueelle tehty suunnistusrata oli kokonaisuudessaan 3 km pituinen. Harjoitus onnistui erinomaisesti. Ennen lähtöä kävimme kartalla läpi jokaisen rastin sijainnin. Mitä karttamerkit kertovat kunkin rastin sijainnista? Mitä rastin lähellä on? Mistä oikean paikan tunnistaa?

Kartan lisäksi oppilaat saivat mukaansa metsään epäiltyjen listan, jonka avulla he selvittivät kuka oli syyllinen.

Suunnistus sujui yli odotusten. Rikosmysteerin ratkominen oli oppilaiden mielestä motivoivaa ja moni sellainen oppilas, joka ei olisi jaksanut kiertää rasteja vain etsien niitä, innostui ja reitiltä palatessaan esitti kysymyksen "voidaanko tehdä tätä joskus toistekkin?" Toki voimme, sillä Pekingin mysteerissä on 50 rikosta ratkaistavaksi!



Toinen omasta lapsuudestani tuttu leikki, joka yllättäen nousi hitiksi oppilaiden keskuudessa oli lipunryöstö! Tätäkin pelasimme metsässä. Metsikkö jaettiin kahteen osaan, samoin ryhmä. Molemmat joukkueet kävivät piilottamassa lipun omalle alueelleen. 
Pelin alettua joukkueet yrittivät löytää vastajoukkueen lipun jäämättä kiinni. Päätimme yhdessä, että kaikki pelaavat reilua peliä ja jäädessään kiinni tulevat itse vankilaan ilman, että tarvitsee sinne taluttaa. Vankilasta saattoi pelastua, kun oman joukkueen jäsen tuli ottamaan vankia kädestä kiinni ja juoksi omalle alueelle vangin kanssa. Meidän pelissämme tämä toimi hyvin.
Lapsena olen pelannut lipunryöstöä siten, että jokaisella pelaajalla oli käsivarressa kreppipaperista leikattu nauha ja repäisemällä nauhan irti toiselta pelaajalta, joutui tämä menemään vankilaan. Vankilasta sai uusia nauhoja sovitun määrän.
Joukkueen löydettyä vastapuolen lipun piti se saada kuljetettua metsikön keskellä olevalle vankilalle ilman, että lippua kuljettanut henkilö jää kiinni. Mikäli lippua kuljettanut henkilö jää kiinni, on hänen jätettävä lippu maahan sille kohtaa ja joukkue voi piilottaa lipun uudelleen (mikäli ehtii..).
Hiki tuli lipunryöstössä niin oppilaille kuin opelle ja avustajallekin! Ja jälleen kysyttiin "voidaanko olla tätä toistekkin?" 😁

Kymmenen tikkua laudalla on myös kuulunut tämän syksyn pihapeleihin, isolla porukalla sekin oli hauskaa! Hassua, kuinka ihan perusleikit ja pelit ovat ihan hittejä! 



maanantai 16. lokakuuta 2017

5.-6. luokka: Ihminen

Ihminen-jakso                                             

Jakson tavoitteet:

Ympäristöoppi:
-        Oppilas tutustuu ihmisen rakenteeseen ja kehon eri toimintoihin.
-        Oppilas osaa nimetä ihmiskehon luita, lihaksia ja sisäelimiä.
-        Oppilas osaa selittää mihin luita, lihaksia ja sisäelimiä tarvitaan.
-        Oppilas tutustuu murrosiän tuomiin muutoksiin ja ihmisen lisääntymiseen.

Suomenkieli:
-        Oppilas harjoittelee tietotekstin lukemista ja tietotekstiin sopivien lukustrategioiden käyttämistä.
-        Oppilas harjoittelee oppimispäiväkirjan laatimista oman oppimisensa pohjalta.
-        Oppilas kasvattaa teemaan liittyvää sanavarastoaan.
-        Oppilas tutustuu mielipidekirjoitukseen ja harjoittelee mielipidekirjoituksen laatimista.

Työskentely:
-        Oppilas harjoittelee aikataulun noudattamista.
-        Oppilas harjoittelee itsenäistä työskentelyä suuressa ryhmässä.
-        Oppilas harjoittelee ryhmätyön tekemistä vaihtelevissa ryhmissä.

Jakson tehtävät:
-        Oppilas lukee oppikirjasta (Pisara5) jaksoon kuuluvan osuuden (s. 96-117).
-        Oppilas kirjoittaa oppimispäiväkirjaa sen pohjalta mitä koulussa on opiskeltu ja mitä oppilas oppii lukiessaan kirjan kappaleen.
-        Oppilas täydentää listaa ihmisen eri ruumiinosiin liittyvien verbeistä (esim. jalka – juosta, potkaista, kävellä jne.)
-        Oppilas täydentää nimiä luusto- ja lihaskuviin.
-        Oppilas laatii mielipidekirjoituksia.
-        Lisäksi oppitunneilla oppilas tekee muut annetut tehtävät.

Arviointiin vaikuttavat:
-        Oppimispäiväkirja
-        Tuntityöskentely
-        Vihkotyö
-        Mielipidekirjoitus

Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen:
-    Kirjoita oppimispäiväkirjaa lyhyt tiivistelmä oppitunnilla käsitellystä asiasta. Kertaa opittu lukemalla Pisara5-kirjan kappale ennen tiivistelmää.
-    Pohdi miten asiat liittyvät omaan elämääsi (saat opettajalta apukysymyksiä pohdintaa varten).

-     Arviointi:
Melko hyvä: Tekstissä on mainittu aiheen keskeisimmät asiat.
Hyvä: Tekstiin on poimittu aiheen keskeisimmät asiat ja oppilas on löytänyt joitain yhteyksiä aiheen ja oman elämänsä välillä.
Erittäin hyvä: Oppilas on tiivistänyt aiheen keskeisimmät asiat ja osaa pohtia asioiden yhteyksiä omaan elämäänsä sekä omien valintojensa vaikutuksia omaan kehoonsa.

-------------------------------

Toisena teemana tänä vuonna käsittelimme ihmistä. Aloitimme teeman pohtimalla miten ihminen eroaa eläimestä. Oppilaat saivat hetken aikaa pohtia asiaa parin kanssa tai pienissä ryhmissä. Sen jälkeen lähdimme kokeilemaan erilaisia asioita ja täydentämään oppilaiden kirjaamaa listaa.

Ensimmäiseksi oppilaat teippasivat maalarinteipillä peukalonsa kiinni muuhun käteen ja kokeilivat kirjoittamista sekä erilaisten esineiden poimimista lattilata. Harjoituksesta virisi hyvä keskustelu peukalon merkityksestä ja eläinten tassuista. Jotkut olivat hoksanneet, että koiralla on vain neljä varvasta ja viiden varvas on usein vain surkastunut kannuskynsi tai sitä ei ole lainkaan. Apinoiden käden rakennetta pohdiskelimme myös. Huomasimme, että peukalo on hyvin tärkeä sormi.

Seuravaksi oppilaat testasimme sormien herkkää tuntoaistia. Pareista toinen sulki vuorollaan silmät ja etsi käsillään pöydältä kaverin nimeämän esineen. Silmät kiinni leikit toimivat aina, oppilaat olisivat jatkaneet tätä vaikka kuinka pitkään, mutta menimme eteenpäin..

Oppilaat saivat tehtäväkseen viedä lyijynän käytävässä olevan kirjaston hyllyn päälle. Toinen parista kulki neljällä jalalla ja toinen kahdella jalalla. Mitä vaikeuksia neljällä jalalla kulkevat kohtasi? Ainakin esinettä oli mahdoton kantaa kädessä liikkuessa, esine oli laitettava suuhun. Ihmisen pystyasentokin on siis erittäin tärkeä taito. Pohdimme myös mitä eroja ihmisten ja apinoiden asennoilla on, ovathan apinatkin usein kahdella jalalla..

Hyvinä esimerkkeinä muista ihmisen erikoistaidoista olisivat lisäksi sudokun ratkaiseminen (ongelmanratkaisutaito) sekä jonon muodostaminen syntymäpäivien mukaan (yhteistyö). Näitä emme ehtineet kuitenkaan tällä tunnilla enää tehdä. 

Ihmisen kokoinen luuranko saatiin koottua luokan oveen,
luurankoon nimettiin post-it lapuilla luita ja etsimme samat
luut myös omista kehoistamme.
Yhteistyötä tarvittiin kuitenkin seuraavaa aihetta käsiteltäessä. Oppilaat jakautuivat ryhmiin ja jokainen ryhmä sai oman tutkimusaiheen, jonka he myöhemmin esittelisivät muulle luokalle. Ryhmien aiheina olivat:
  • Selkäranka - tietoa etsittiin netistä selkäkanava.fi  ja oppilaat rakensivat narua, huopaa ja kananmunakennoja käyttäen mallin selkärangasta. Selkärangan malli löytyi pinterestistä.
  • Käsi - tietoa kädestä etsittiin netistä, pääasiassa wikipediasta. Lisäksi ryhmä rakensi pillejä, narua ja paperia hyväksi käyttäen mallin ihmisen kädestä.
  • Luuranko - ryhmä rakensi ihmisen kokoisen luurangon netistä tulostetuista monisteista ja nimesi luurankoon luita.
Eräs ryhmä tutustui ihminen käteen ja sen luihin. Tutkittuaan
asiaa ryhmä leikkasi käden luut pilleistä ja yhdisti sormet langalla
siten, että langoista vetämällä kättä saattoi liikuttaa.

Teema jatkui lihaksiin tutustumalla. Syyskuussa 5. luokkalaisten kanssa tehtiin Move-mittauksia, joten nämä aiheet menivät hyvin limittäin. Luokassa tulikin jumppailtua useampaan kertaan, kun tutkimme vatsalihaksiamme, hauista ja ojentajaa.

Keuhoja tutkiessamme tutkimme omaa hengitystämme ja sykettämme levossa ja rasituksen jälkeen. Mittasimme sekä sykettä että henkitystiheyttä paikallaan istuen. Sen jälkeen teimme kymmenen kyykkyhyppyä ja tarkkailimme mitä muutoksia kehossamme tapahtuu.
Keuhkojen tilavuutta tutkimme hengittämällä syvään sisään ja puhaltamalla kaiken ilman keuhkoista muovipussiin. 

Käsitellessämme hengitystä ja kävimme ulkona mittaamassa alueen, joka kuvasi
keuhkojen keuhkorakkuloiden pinta-alaa. 7 m x 7 m alue oli melko vaikuttava.
Sydäntä ja verenkiertoa käsitellessämme ensiapu oli osa kokonaisuutta. Viime kevään sankarikoulutuksen jäljiltä koululla oli välineitä elvytysharjoitteluun ja otimme ne käyttöön. Ensin harjoittelimme kylkiasentoon kääntämistä. Ja sen jälkeen SPR:n ohjeiden avulla tutustuimme elvyttämiseen. Hätäkeskukseen soittaminen sekä 112-sovellukseen tutustuminen kuuluivat luonnollisesti osaksi kokonaisuutta.



Oppilaille oli yllätys kuinka kovaa pitää elvyttäessä painaa. Sankarikoulutuksen
elvytyssydämet vinkaisevat kun niitä painaa riittävän kovaa.


Oppilaistani valtaosa opiskelee suomea toisena kielenä, minkä vuoksi sanaston opiskelu on myös keskeinen osa opiskelua. Sanaston opiskelun tueksi tein ihminen-jaksoon korttipakan, jossa oli kuvia ihmisen ruumiinosista, sisäelimistä, lihaksista, sormista jne. Tämä korttipakka soveltui moneen sanastoharjoitukseen. Korttipakalla teimme esimerkiksi seuraavia harjoituksia:
  • Portinvartija: Oppilailla on opiskeltavaan aiheeseen liittyvät kuva/sanalaput ja he asettuvat jonoon. Portinvartijana toimiva leikkijä päättää mielessään lajitteluperiaatteen (esim. lihakset ja ei-lihakset). Leikkivät kävelevät portinvartijan luo, joka näyttää mihin ryhmään jokainen leikkijä kuuluu. Kun kaikki on lajiteltu, pitää leikkijöiden keksiä mikä oli luokitteluperiaate.
  • Myrkkysieni joukkuekilpailuna: Kaksi joukkuetta kilpailee vastakkain. Leikkijöillä on kuvakortteja opiskeltavasta aiheesta. Toinen joukkue sulkee silmänsä ja vastajoukkue päättää mikä korteista on myrkkysieni. Joukkue alkaa nostaa kortteja pöydältä yksi kerrallaan ja nimeää samalla kortin kuvan. Joukkue saa nostaa kortteja, kunnes osuvat myrkkysieneen. Joukkue saa pisteen jokaisesta nimetystä kuvasta. Myrkkysieneen osumisen jälkeen vuoro vaihtuu.
  • Kim-leikki: Kuvakortteja tai esineitä on pöydällä, leikkijät saavat katsella esineitä hetken ja samalla yhdessä nimetään kaikki esineet. Leikkijät laittavat silmät kiinni ja leikinjohtaja poistaa yhden esineen. Leikkijöiden pitää keksiä, mikä esine puuttuu.
  • Nopea nimeäminen-hippa: Oppilailla on kuvakortteja teemaan liittyen tai esim. sanakortteja eri sanaluokista. Kaikki ottavat kiinni kaikki, kun saat toisen leikkijän kiinni, kaksintaistellaan. Yksi, kaksi, kolme ja molemmat näyttävät korttinsa. Se leikkijä, joka nopeammin nimeää kuvassa olevan asian tai sanaluokan, voittaa kortin itselleen ja jatkaa peliä. Kortin hävinnyt käy hakemassa leikinjohtajalta uuden kortin ja jatkaa leikkiä.
  • Arvaa mitä ajattelen: Leikkijät seisovat piirissä, heillä on käsissään kaikkien näkyvillä kuva/sanakortit opiskeltavasta aiheesta. Yksi leikkijöistä ajattelee jotakin kuvista/sanoista, muut leikkijät esittävät kysymyksiä, joihin ajattelija vastaa kyllä/ei. Jos oma kuva/sana ei enää voi olla ajateltu asia, istuu leikkijä alas. Kysellään kunnes sana selviää.
  • Kortti selässä: Jokaisella leikkijällä on selässään kortti, jossa on teemaan liittyvä kuva/sana. Leikkijän pitää selvittää kyllä/ei-kysymyksillä mikä sana/kuva hänellä on selässään.
  • Hampurilaispeli: Oppilailla on teemaan sanastoon liittyviä kuvakortteja, oppilaat laittavat vuorotellen pinoon kortin, jonka kuvan nimeävät. Seuraava nimeää oman korttinsa lisäksi myös aiemmin pinoon asetetut. Jos pelaaja ei muista kaikkia, joutuu hän nostamaan koko pakan. Voittaja on se, jolta loppuvat kortit ensimmäisenä.


Sanastoharjoituksena kertasimme myös ruumiinosia ja niihin liittyviä verbejä siten, että oppilaat saivat netistä tulostetun kuvan, johon oli merkitty ruumiinosat englanniksi. Oppilaiden tehtävänä oli suomentaa ruumiinosat. Sen jälkeen oppilaat lähtivät etsimään käytävälle post-it-lapuilla merkittyjä verbejä. Verbit piti yhdistää sopivaan ruumiinosaan. Käytävään sijoitettujen verbien lisäksi oppilaat keksivät verbejä itse. Käytävälle olin sijoittanut haastavampia verbejä kuten höristää, ummistaa, siristää, köyristää jne. Vaikka kyseessä oli aivan perusharjoitus, herätti se paljon keskustelua. Mietimme miten ummistetaan silmät tai korvat, millaisessa yhteydessä kyseistä verbiä voi käyttää jne.

Jokaisen aihekokonaisuuden jälkeen oppilaat lukivat kotona oppikirjan kappaleen aiheesta ja kirjoittivat oppimispäiväkirjaan lyhyen tiivistelmän koulussa opitusta ja kirjasta luetusta. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on melko haastavaa, mutta nyt kun oppilaani ovat viime keväänä ja tänä syksynä oppimispäiväkirjoja muutamissa teemoissa kirjoittaneet, niin oppimispäiväkirjat ovat kehittyneet huimasti ja ne on hyvin kirjoitettu.

Suomenkielen tunneilla tutustuimme ihmisjakson aikana mielipidekirjoituksiin. Oppilaat ohjattiin valitsemaan jokin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä aihe, josta he jakson kuluessa laativat mielipidekirjoituksen. Mielipidekirjoitukseen ohjeita löytyi sekä Välkky-kirjoitusvihkosta että Sanahanat auki-kirjasta. Mielipidekirjoituksia syntyi mm. purukumin sallimisesta koulussa, liikuntaharrastusten kannattavuudesta, päiväunien/siestan lisäämisestä koulupäivään ja sen vaikutuksista oppimistuloksiin.
Mielipidekirjoitus on vaikea tekstilaji, mutta ensimmäiseksi kerraksi oppilaat onnistuivat hyvin. 

Jakson kertauksessa pelasimme ja leikimme erilaisia pelejä. A:sta Ö:hön lautapeli soveltui hyvin kertaamiseen. Annoin oppilasryhmälle jonkin aihealueen esim. ihmisen luut ja heidän tehtävänään oli minuutin aikana nimetä mahdollisimman monta luuta ja jokaisen luun alkukirjaimen sai aina peittää pelimerkillä. 


A:sta Ö:hön peli soveltuu aiheeseen kuin aiheeseen.

Lisäksi jakson aikana tutustuttiin ruoansulatukseen ruoansulatusdraaman ja ruoansulatus-pakohuonepelin avulla, jotka olivat sijaiseni ja kollegani tuotosta. Heidän vetovastuullaan oli myös aivojen ja hermoston käsittely. 
Murrosiän käsittelyyn löytyy Yle Areenasta norjalainen murrosikä-sarja, jonka ensimmäiset jaksot soveltuvat hyvin myös koulussa katsottavaksi ja herättivät keskustelua. Loput jaksot moni oppilas olikin seuraavana päivänä jo katsonut kotona. Areenan murrosikä-sarja saattaa olla monen mielestä melko suoraa puhetta, mutta pidin sarjassa siitä, että koko ajan muistettiin muistuttaa kuinka me kaikki olemme erilaisia.

Tähän tekstiin oli koottu joitakin nostoja Ihminen-teemasta. Isojen oppilaiden kokonaisuudet alkavat olla niin suuria, että niiden auki kirjoittaminen kokonaisuudessaan on iso projekti. Sen vuoksi blogi nykyisin päivittyy harvemmin.. Kiva, jos edelleen seuraat blogiani!


torstai 5. lokakuuta 2017

5.-6. luokka: Metsä

Syksyn ensimmäisenä isompana teemana yhdysluokassamme oli metsä.

Jakson tavoitteet:

Ympäristöoppi

  • Oppilas tekee valmiiksi keväällä aloittamansa digikasvion.
  • Oppilas tunnistaa lähiympäristön kasveja.
  • Oppilas harjoittelee kasvilajien määrittämistä kasvikirjan avulla.
  • Oppilas tuntee ja erottaa luonnossa eri metsä- ja suotyypit.
  • Oppilas tutustuu metsäteollisuuteen ja metsien suojeluun.
Suomen kieli
  • Oppilaan sanavarasto laajenee ja hän harjoittelee metsään liittyvien adjektiivien käyttöä.
  • Oppilas osaa kuvailla tarkasti metsää ja sen kasveja..
  • Oppilas harjoittelee luetun ymmärtämistä tietotekstistä (ympäristöopin oppikirja).
  • Oppilas laatii lukemansa pohjalta käsitekartan.
  • Oppilas tutustuu tietoteksteihin ja harjoittelee tiivistelmien laatimista.
Työskentely
  • Oppilas harjoittelee työskentelyä itsenäisesti sekä ryhmässä.
  • Oppilas ottaa vastuuta omasta työskentelystään ja huolehtii, että annetut tehtävät tulee tehtyä aikataulun mukaisesti.
  • Oppilas harjoittelee siistiä ja kaunista vihkotyötä.

Aloitimme jakson parissa työskentelyn tekemällä parin tunnin metsäretken Espoon keskuspuistoon. Lyhyen metsäretken aikana pysähdyimme muutamiin paikkoihin ja katselimme metsässä ylös, alas ja ympärillemme. Oppilaat ottivat kuvia näistä paikoista, joihin yhdessä pysähdyimme tutkimaan miltä metsä näyttää. Samalla nimesimme yhdessä metsästä löytyviä kasveja, joita oppilaat myös kuvasivat kasvioita varten. 

Kuiva kangasmetsä

Vielä emme puhuneet metsätyypeistä, vaikka keskustelussa kysymyksillä nostinkin esiin juuri metsätyypin keskeisimpiä piirteitä. Samalla pohdimme syitä kyseisen metsän kasvistolle. 

Kostea kangasmetsä
Seuraavana päivänä palasimme luokassa edellisen päivän kokemuksiin metsässä otettujen valokuvien avulla. Vihkoon piirsimme metsäretkellä löytämämme metsätyypit (kostea kangas, kuiva kangas ja lehto) sekä nimesimme metsätyypit. Samalla tuli kerrattua miksi kukin kasvi kasvoi juuri siinä metsässä.

Vuosia sitten tekemäni puunäytteet löytyivät kaappien uumenista tutkittaviksi.

Tutustuimme tarkemmin puihin. Toin luokkaan puunäytteitä ja pohdimme yhdessä onko esimerkiksi lehti- ja havupuiden rungoissa eroja. Lisäksi tutkimme puiden poikkileikkauksia ja vuosirenkaita. Samalla huomasimme, ettei puu kasva joka puolelta tasaisesti...
Tutkimme myös puiden lehtiä, joita oppilaat olivat tuoneet luokkaan. Tunnin päätteeksi määrittelimme vihkoon termit puu, taimi ja metsä. 

Kenkälaatikollinen kuusikiekkoja on opettanut jo useamman
oppilasryhmän laskemaan puun vuosirenkaita.

Kuvaamataidon tunnilla puun vuosirenkaat toimivat aasin siltana uuteen työhön, vaikka olimmekin huomanneet, etteivät puunvuosirenkaat ole täysin pyöreitä. Oppilaat harjoittelivat harpin käyttöä piirtämällä A4-paperin täyteen kaaria.

Harpin käytön harjoittelua, lämpimiä ja kylmiä värejä ja puiden lehtiä.

Kun paperi oli täynnä kaaria, sommitteli oppilas luokkaan tuomiaan lehtiä mallina käyttäen lehtiä kaarien päälle. Kertasimme lämpimät ja kylmät värit. Oppilas sai itse valita lehtien ja taustan suhteen, kumman hän värittää kylmillä ja kumman lämpimillä väreillä. Töiden valmistuttua tutkimme yhdessä töitä ja sitä pitääkö paikkansa, että lämpimät värit nousevat, lähestyvät ja laajentuvat ja kylmät värit laskevat, pakenevat ja supistuvat.

Tämä kuvistyö oli todella aikaa vievä, mutta harpin käytön harjoittelu oli motivoivaa.
Lisäksi tässä työssä onnistui moni sellainen oppilas, joka ei yleensä ole kuvaamataidossa
mukavuusalueellaan. Ylläoleva kuva ei ole opettajan mallityö, vaan juuri sellaisen oppilaan
tekemä, joka ei yleensä erityisesti piirtämiestä välitä.

Seuraavana päivänä keskityimme varpuihin. Olin tuonut luokkaan puolukan, mustikan ja kanervan varpuja. Tutkimme varpujen rakennetta ja huomasimme niissä olevan puuvarsi. Tutkimme myös varpujen lehtiä ja muistelimme missä metsätyypissä kukin varpu kasvoi. Samalla löytyi syy kunkin varvun lehdille.
Tunnin päätteeksi oppilaat lukivat oppikirjasta kappaleen varvuista ja ruohovartisista kasveista ja tekivät aiheeseen liittyvän ristikon. Ristikon tein netissä crossword maker-sivustolla.


Ekosysteemi pelin ostin kesällä Rovaniemeltä Metsähallituksen
Pilke-tiedekeskuksesta. Peli on opetuskäyttöön ihan toimiva.

Ekosysteemiin tutustuessamme jaoin oppilaille jokaiselle yhden Metsän ekosysteemi tietopelin pelikortin. Oppilaiden piti etsiä itselleen pari tai ryhmä, jonka kanssa he kuuluvat yhteen. Oppilaiden löydettyä ryhmänsä kertoivat oppilaat luokitteluperusteen, jolla olivat tuon parin löytäneet. Pohdimme luokitteluja, kuuluvatko jotkin ryhmät samaan porukkaan?  Kuuluuko liito-orava lentävien ryhmään vai nisäkäs-ryhmään? Saimme aikaan hyvää keskustelua. Lopuksi pyysin oppilaita jakaantumaan vain kahteen eri ryhmään, hetken pohdittuaan oppilaat keksivät eloton - elollinen luokittelun, josta pääsimmekin sen jälkeen tutkimaan ekosysteemiä.




Keskustelimme erilaisten elollisten ja elottomien asioiden merkityksestä luonnossa. Samalla piirsimme vihkokuvaa keskustelusta. Opetus tapahtui ulkona. Istuskelimme auringon paisteessa koulun vieressä parcour-kentällä, "tauluna" toimi voimapaperin palanen, jonka kääntöpuolelle oli luokassa pelattu matikkapeliä. Ulkona oppiminen sujui niin hyvin, että seuraavana päivänä opiskelimme yhteyttämistä samalla tyylillä ulkona.


Ekosysteemitunnin lopuksi etsimme matoja ja rakensimme matokompostin löytämiemme ohjeiden mukaan tutkiaksemme hajottajien työtä. Matoja on ruokittu pienillä omenanpalasilla aktiivisesti.


Teemaan kuuluivat myös suot ja niitä lähdimme opiskelemaan metsään. Edellisellä viikolla tuli Opetushallituksesta yhteydenotto, Kanadan yleisradio CBC oli tulossa Suomeen tekemään juttua Liikkuvasta Koulusta ja ulkona oppimisesta, joten heidät lähetettiin mukaan meidän retkellemme. Retkeilimme siis kuvausryhmän kanssa. Sen verran tottuneita retkeilijöitä oppilaani jo ovat, että 6 km matka taittui ilman turhia kitinöitä. Lähtiessä oppilaat kysyivät "Emmehän tee tänään sitä 8 km lenkkiä?" Kun kerroin, että tänään tulee vain 6 km, totesivat oppilaat ettei se ole juuri mitään :)


Metsäretken aikana oli sopivin välimatkoin lyhyitä oppimistuokioita. Ensimmäinen oppimistuokio käsitteli sammalia ja jäkäliä. Kyselin oppilaiden ennakkotietoja sammalista ja jäkälistä. Oppikirjan monisteisiin kuului sammal- ja jäkälälajien tunnistuskortti, jonka avulla oppilaat tutkivat matkan aikana löytämiään sammalia ja jäläliä. Keräsimme munakartonkiin yksittäiset näytteet löytämistämme erilaisista sammalista ja jäkälistä. Sammalien ja jäkälien kerääminenhän ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, mutta olen ymmärtänyt, että pedagogiseen käyttöön kohtuullisen määrän kerääminen on ok ja tällä oletuksella toimimme.


Kun pääsimme ennakkoon valitsemani suon laidalle oli seuraavan opetustuokion aika. Tunnistimme yhdessä kaikki matkan varrelta löytyneet eri sammalet ja jäkälät, sen jälkeen kerroin oppilaille kuinka suo muodostuu. Opetustuokiota varten valittu suo olikin tästä hyvä esimerkki, koska kyseessä oli lampi, jonka toisessa päässä rahkasammalet olivat alkaneet vallata tilaa vesikasveilta eli juuri samanalainen paikka, jollaisen oppilaat löytäisivät myöhemmin oppikirjansa sivuilta.



Suon laidalla oppilaat pääsivät tutkimustehtävän pariin. Huomasimme, että rahkasammal on todella märkää ja se oppilas, joka rahkasammalille oli jo ehtinyt astua, olikin jo kastellut sukkansa. Kuinka märkää rahkasammal oikein on?
Pareittain oppilaat täyttivät 1 dl mitan rahkasammalella ja ottivat mitasta vähän kerrallaan sammalta pois puristaen samalla kaiken veden sammalesta takaisin mitta-astiaan. 



Oppilaiden tulokset siitä kuinka paljon 1 dl rahkasammalta sisälsi vettä vaihtelivat ryhmien välillä 50-70 ml eli desilitrassa rahkasammalta oli yhtä paljon vettä kuin itse sammalta. Tosin kuten muutaman oppilaat totesivat, sammalta ei saanut puristettua ihan kuivaksi vaan vettä oli kasvissa edelleen. 
Pienenä kertauksena viime kevään vetomitoista ja mittayksikkö muunnoksista, kyselin oppilailta kuinka paljon vettä tulisi litrasta rahkasammalta, jos desistä tulee 70 ml. Hyvin muistivat, että desilitrasta kymmenkertaistuessa tulee litra ja 70 ml kymmenkertaisena on 700 ml eli 7 dl.



Evästauko on tietenkin tärkein osa retkeä ja seuraavaksi olikin sen vuoro. Tulipaikalla nuotiolla sai paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Samalla oppilailla oli aikaa vain olla keskenään, mikä mielestäni on metsäretkillä myös tärkeää. Kävellessämme yritän aina hakeutua eri oppilaiden kanssa kävelemään, koska metsässä tulee jutusteltua oppilaiden kanssa ihan eri tavalla kuin koulussa oppitunneilla. Itse ajattelen, että metsäretket ovat sosiaalisen kasvun paikkoja parhaimmillaan. Olemme yhdessä, toiminta on osittain ohjattua ja osittain vapaamuotoista. Metsäretkillä porukasta huokuu se me-henki erilailla kuin koulussa.


Evästauon jälkeen pelasimme pareittain lajintunnistus peliä. Pelilaudalla oli kuvia kasveista, joihin olimme syksyn aikana tutustuneet. Aluksi oppilaat laittoivat vuorotellen alustalle kävyn kasvin päälle sitä mukaa, kun nimesivät kasveja. Kun kaikki kasvit oli peitetty, alkoi peli. Matikkapelin ideana oli tyhjentää pelilauta kävyistä. Kun kaksi käpyä oli vierekkäin, sai toisen yli hypätä ja yli hypätty otettiin pois laudalta. Pelilautoja oli kolmea eri tasoa.

Kisailimme lajitunnistuksessa myös joukkueittain. Pelasimme myrkkysieni-peliä. Alustalla oli lähiympäristöstä löytyneiden puiden lehtiä sekä muita kasveja. Toinen joukkue katseli muualle, kun vastajoukkue valitsi "myrkkysienen". Sen jälkeen ryhmä nimesi alustalta kasveja yksi kerrallaan. Nimetä sai niin pitkään kuin halusi, jokaisesta nimetystä kasvista joukkue sai pisteen... mutta jos joukkue osui "myrkkysieneen", se menetti kaikki pisteensä. Perusleikki, mutta sopi tähänkin tilanteeseen erinomaisesti ja lajit tuli leikissä tunnistettua useita kertoja.


Paluumatkalla pysähdyimme vielä tekemään suomenkielen tehtävää ja harjoittelimme adjektiivejä. Minulla oli mukanani lappuja, joissa oli 1-3 adjektiivia. Oppilaiden piti etsiä luonnosta jotain, johon kaikki lapussa olevat adjektiivit sopivat. Tehtävä oli 5.-6. luokkalaisille melko helppo, vaikka lapussa oli kolmekin adjektiivia. Erinomaista treeniä suomenkielen oppijoille joka tapauksessa ja kaikki oppilaat tekivät tätä tehtävää huomattavasti innokkaammin kuin olin etukäteen olettanut.


Kasveihin liittyviä adjektiivejä olemme syksyn aikan työstäneet paljon, sillä jakson aikana viimeisteltiin keväällä aloitettu kasvio. Vaatimuksenani kasviossa oli kasvin nimen, löytöpaikan ja päivämäärän lisäksi, että jokaista kasvia piti kuvailla muutamalla lauseella.
Kasvion keräsimme Seesaw-sovelluksen avulla. Kasvion keräämisestämme oli muuten juttu Helsingin sanomissa keväällä.

Metsän eläimiin ja kasveihin liittyvää sanastoa tuli kerrattua myös hyvin käsitellessämme tarinaa "Eläimet tienteossa". Luin oppilaille tarinan ääneen, kuuntelemisen aikana oppilaat kirjasivat vihkoihinsa kaikki eläimet ja kasvit, jotka tarinassa esiintyivät. Sen jälkeen oppilaiden piti koota tarina, joka oli leikattu palasiksi. Kun oppilailla oli kokonainen tarina edessään, oppilaat lukivat tarinan ja alleviivasivat sieltä kaikki eläimet ja kasvit täydentäen vihkossa jo kuuntelun perusteella olevaa listaa. Yhdessä kävimme vielä läpi kaikki eläimet ja kasvit sekä tarkistimme eläin- ja kasvikirjoista ne lajit, joita oppilaat eivät tunteneet. Tässä tehtävässä nousi hyviä keskusteluja sanastosta. Esimerkiksi hongan oppilaat tiesivät puuksi asiayhteyksien avulla, mutta eivät tienneet mikä puu on kyseessä. Sama tarina luettiin seuraavalla tunnilla vielä ääneen koulukummeinamme toimiville eskareille ja satuhetken päätteeksi jokainen kummipari piirsi kuvan tarinasta.

Käsitekartta käsitellyistä aiheista

Suomenkielen tunneilla tutustumme jakson aikana asiateksteihin ja erityisesti tiivistelmiin. Oppilaat harjoittelevat keskeisten asioiden poimista kirjan kappaleista täydentämällä käsitekarttaa metsästä. Jokaisen oppilaan tehtävänä oli jakson aikana lue oppikirjasta vastaava alue. Kaikkia kirjan kappaleiden aiheita käsiteltiin koulussa yhdessä ja ohjasin oppilaita lukemaan kotona vastaavan kappaleen. Koulussa opitun ja kotona luetun pohjalta, oppilaat täydensivät käsitekarttaa.

Suomenkielen tunnilla harjoittelimme keskeisten asioiden poimimista ja tiivistämistä Ahma-tekstin avulla. Poimimme jokaisesta kappaleesta keskeisimmät asiat yhteiseen käsitekarttaan yksittäisillä sanoilla. Sen jälkeen oppilaat kirjoittivat käsitekartan pohjalta lyhyen tiivistelmän ahmasta omin sanoin.

Muutamista aiheista teimme yhdessä tiivistelmiä yltin tuntien yhteydessä, eli aihetta käsiteltyämme pohdimme yhdessä miten asian kirjoittaisi lyhyeksi tekstiksi. Muotoilimme tekstin yhdessä tunnin lopuksi ja minä kirjoitin sen oppilaiden ohjeiden mukaan taululle, jokainen oppilas tietenkin myös omaan vihkoonsa. 
Pidän tekstin tuottamista erityisen tärkeänä ja minulla on oppilaita, jotka ovat oppineet ranskalaiset viivat vähän liiankin hyvin.. siksi teemme vihkotekstejä paljon yhdessä.

Jakson arvioitavina tiivistelminä toimi tässä jaksossa kaksi tekstiä. Ensimmäinen käsitteli metsänhoitoa. Aiheeseen liittyvää sanastoa käsiteltiin ensin yhdessä yhdellä tunnilla kieli-ja kulttuuriryhmien opettajan kanssa (itse olin poissa) ja seuraavalla tunnilla oppilaiden tuli tiivistää oppikirjan kappaleen tärkeimmät asiat metsänhoito-tekstiksi. Apuna oppilailla oli kuva metsänhoidon vaiheista.
Toinen arvioitava teksti metsien suojelusta tuotettiin siten, että oppilaat jaettiin 4 hengen ryhmiin. Ryhmän jäsenet saivat numerot 1-4 ja kaikki ykköset, kakkoset, kolmoset ja neloset kerääntyivät omiin ryhmiinsä tutkimaan heille annettua aihetta. Aiheet olivat luonnonsuojelun tavoitteet, luonnontilainen metsä, uhanalaisuus ja neljäs ryhmä tutki metsän suojelusta kirjoitettuja tekstejä puuinfon ja greenpeacen sivuilta (tässä on ajan riittäessä hedelmällinen teksti pari, josta keskustella mitä eroa näiden kahden tahon samasta aiheesta kirjoittamissa teksteissä on). Ryhmät laativat lyhyet muistiinpanot omista aiheistaan ja palasivat omaan ryhmäänsä jakamaan oppimansa muille. Ohjasin oppilaita tekemään muistiinpanoja käsitekartan muotoon muiden kertomasta.
Seuraavalla tunnilla oppilaat kirjoittivat metsien suojelusta tekstin. Oppikirjaa ei saanut tekstiä kirjoittaessa avata, vaan oppilaat kirjoittivat sen pohjalta mitä muistivat ja mitä olivat muistiinpanoihinsa kirjanneet. Taululla oli apukysymykset ohjaamassa, miten tekstin voi rakentaa. 

Jakso päättyi yhteiseen metsäretkeen metsähallituksen ja luontokoulu Naakan kanssa. Retken teemana oli metsän ennallistaminen. Kyseessä oli Nuuksion kansallispuistossa oleva korpi, joka oli joitakin vuosikymmeniä sitten ojitettu ja siihen oli istutettu metsää. Istutettu metsä ei kuitenkaan ollut menestynyt alueella. Nyt tavoitteena on palauttaa alue jälleen korveksi. 

                         


                         

Sitä varten kaadoimme ojanvarresta kuusia, jotka karsittiin oksista. Seuraavaksi puut sahattiin n. 1.5 m pituisiksi paaluiksi, jotka nuijittiin lekalla ojaan padoksi. Lopuksi pato täytettiin maa-aineksella ja karsituilla kuusen oksilla. Tämän työn tavoitteena oli, että vesi ojassa nousisi ja tulvisi maalle, jolloin maaperä kostuisi jälleen ja vähitellen alue palaisi korveksi. Osa porukasta kävi myös eräällä vanhalla autiotontilla poistamassa vieraslajeja, jotta ne eivät leviäisi kansallispuistoon.
Kyseessä oli siis talkoot ja fyysinen työ, mutta se oli oppilaista todella motivoivaa. Kitinää ei kuulunut, päin vastoin oppilaat eivät olisi halunneet lainkaan lopettaa ja olisivat mielellään tulleet hommiin toisenkin kerran. Toisaalta eipä kaupunkilaislapsi nykyisin kovin usein pääse kaatamaan puita. Ainutlaatuinen kokemus siis useimmille! Erään oppilaan kommentti oli "Paras retki ikinä koko kuuden vuoden aikana koulussa!"

Valmis pato
                             
Jakson lopuksi oppilaat tekivät itsearvioinnin metsä-jakson aikana työskentelystä. Kaikkien oppilaideni kielitaito ei vielä riitä sanalliseen arviointiin, mutta ohjasin oppilaita siten, että ainakin jostain asiasta heidän piti kirjoittaa myös sanallisesti oma arvionsa.


Jakson lopuksi saimme myös katsoa CBC:n videoklipin ulkona opettamisesta ja liikkuvasta koulusta, jossa olimme olleet mukana. Löydät sen täältä.